HISTORIA

50v. Juhlapuhe Samsy ry 16.3.2013 Cumulus Koskikatu Tampere

Alussa oli suo ja Jussi. Jussilla oli näkemys tulevasta, helpomman toimeentulon antavasta elämästä.

Samoihin aikoihin eripuolilla mailmaa lukuisat henkilöt työskentelivät jo pitkään tunnetun, mutta oikukkaan ilmiön parissa. Heidän mukaansa on nimetty määritelmät joiden avulla opittiin hallitsemaan tuota outoa voimaa joka sai suomenkielessä nimekseen SÄHKÖ. Kului lähes 100 vuotta ennen kuin teollinen hyödyntäminen pääsi vauhtiin, Jussikin oli jo korjannut useamman sadon pellostaan kun Edisonin Dynamolaite jota kävimme mielenkiintoisella museokierroksella katsomassa, lamppuineen saapui Tampereelle valoa antamaan. Siitä lähti uuden ammatin, sähkömönttöörien Suomen valloitus joka ensin keskittyi teollisuuteen leviten tehtaiden ympäryspaikkakunnille sekä kaupunkeihin. Sen pääasiallinen käyttö oli valaistus mihin tarkoitukseen sähkö olikin varsin turvallinen apulainen. Teollisuus kehittyi nopeasti ja uudet sovellukset tulivat vauhdilla mukaan asentajien arkeen, Suomalainen insinööriosaaminen on alalla maailman huippulokkaa. Maa sai alasta uuden uljaan viennin veturin.

Kehityksen kaari on ollut varsin huima kun muistamme että ennen kuin Jussi oli suonsa kuokkinut Suomessa oli valtavat katovuodet ja olimme saaneet oman rahan, Markan. Kangasalalainen kartanonherra ja senaattori Agathon Meurman kirjoitti Kirjallisessa kuukausilehdessä n:o7-1869 : "Mitä työtä taitaa tämä ihmisluokka? Osaako mies veistää, rakentaa, takoa, taikka edes tehdä itsellensä virsuparin tahi kontin? Ei. Kuinka hän osaisi? Hän on vaan polttanut kaskea. Osaako vaimo kehrätä, kutoa, ommella, neuloa? Ei. Kuinka hän osaisi? ". Kun tekninen kehitys lähti ohjaamaan yhteiskuntaa rakentui hyvin nopeasti myös ammatillinen koulutus jossa hyödynnettiin pitkään jo ammoisilta ajoilta periytynyttä Mestari - kisälli toimintamallia kunnes ammattikouluista alkoi valmistua perusopin saaneita ammattilaisia. Muurareilla, maalareilla sekä kirjanpainajilla oli ensimmäiset Mestaritittelit, Sähköalan tutkintoja alettiin järjestää 50-luvun alusta ja kymmenkunta vuotta kesti kunnes 14.3.1963 tuo sähköasentajien valiojoukko järjestäytyi ja perusti Sähkömestareiden ja Sähköyliasentajien Yhdistyksen, SAMSY ry:n.

Ehkä nuo Agathon Meurmanin satavuotta aiemmin kirjouttamat ajatukset ovat olleet siivittämässä Sähkömiehiä jatkuvaan itsensä kehittämiseen, periksiantamattomuuteen jolla on vastattu alati uusiutuviin haasteisiin työelämässä. Kun Teknikkotason koulutus päättyi on pitkän työuran ja jatkuvan itsensä kehittämisen kautta pystytty tarjoamaan osaavia Sähkömestareita ja Sähköyliasentajia yritysten työnjohdollisia tehtäviä hoitamaan sekä toimimaan itsenäisinä yrittäjinä. Yhdistyksemme toiminta on tuonut jäsenistölle mahdollisuuksia vaikuttaa tutkintojärjestelmän kehittämiseen kuin myös Sähköpätevyyden tasoon, kaikkia tavoitteitamme emme vielä ole saavuttaneet joten työtä vielä riittää. Emme voi hyväksyä kaikkia opetushallituksen linjauksia tutkintoihin oikeuttavasta osaamisen tasosta eli että kuka tahansa voi tutkinnolla näyttää osaamisensa ilman alempaa tutkintoa tai riittävää työkokemusta sähkötöistä, vaadimme ehdottomasti että laaja-alisuus ja tekemisen osaaminen ovat teorian rinnalla vahvasti esillä. Haluamme ehdottomasti säilyttää sen korkean tutkintojen tason jolla taataan ammattitutkintolisien säilyminen tulevaisuudessakin alaa koskevissa työehtosopimuksissa. Säilytetään työnantajien luottamus tutkintojen suorittaneiden osaamisen tasoon. Olemme luoneet hyvät ja kestävät suhteet alamme koulutus-, valvonta- ja muihin tahoihin joiden kanssa antoisa yhteistyö hyödyntää koko yhteiskuntaa, myös meitä Sähkömestareita ja Sähköyliasetajia.

Tuemme nuoria ammattikoulunsa päättäneitä myöntämällä vuosittain kannustus stipendejä. Haluamme näin tuoda esille että nykyäänkin tietotekniikan huiman kehityksen pyörteissä käden taidot ovat arvostettuja. Ilman uusia taitajia ei yhteiskunta toimi.

Kiitokset läsnäolostanne, viihtykää SAMSYN 50v. Juhlassa.

Jouko Laakko

Samsy Ry (1963 - 2003) 40 vuotta

Neljäkymmentä luvun lopulla aloitettiin eri ammattien uudistavat täydennyskoulutukset. Näin tapahtui myös sähköalalla. Pyrittiin tutkinnoilla täydentämään ammattinimikkeitä, mm. asentaja- ja yliasentaja.

Ja ensimmäinen sähköyliasentajan ammattitutkinto järjestettiin v. 1951 AEL:n tiloissa. Tutkinnoista vastasi: SAKLA (Suomen ammattien keskuslautakunta), joka myöhemmin muutettiin SAKTO:si (Suomen ammattien keskustoimikunta) ja niiden puheenjohtajana toimi: Di.ins. Jari Sarvas joka allekirjoitti hyväksytyt yliasentajien päästötodistukset. Sarvas toimi päätoimisesti Sähkötarkastuslaitoksella tiedotusosaston päällikkönä. Merkittävästi näihin tutkintoihin vaikutti edm, Jari Sarvas sekä AEL:n sähkötekniikan osastopäällikkö: tekn. Sakari Lahti. Molempien osuus yhdistyksemme syntyyn on kiistaton, sillä useimmissa tutkintojen päätöstilaisuuksissa he kehoittivat tutkinnon suorittaneita kiinnittämään huomionsa siihen että oli syntynyt uusi ammattikunta, joka oli vihkiytynyt sähköalalle ja on määrältään jo niin huomattava, että kannattaisi omien etujenkin mukaan järjestäytyä.

Niinpä 1963 vuoden alussa oli AEL:la viikon kestävä yliasentajien täydennyskurssi, (josta myöhemmin kehiteltiin kevät- ja syysluentopäivät) jonka päätöstilaisuudessa asia tuli jälleen esille. Kurssilaiset päättivätkin kutsua lähipaikkakuntalaisia mukaan perustettavaan kokoukseen, joka päätettiin pitää AEL:lla töölönkatu 28. Hki, aika: 14.03.1963 klo 19.00. K.o päivän iltana olikin 38 yliasentajaa saapunut paikalle, useimmat jopa maakunnista. Tilaisuuden avasi Veikko Kanermo AEL:lta. Kokoukselle valittiin puheenjohtajaksi Eero Nevanen Mäntästä, ja sihteeriksi Viljo Piispa Rantasalmelta.

Kokouksen yksimielinen päätös oli perustaa yhdistys, ja yhdistyksen nimeksi tuli: Sähköyliasentajain yhdistys ry, kotikielenä Suomi, ja kotipaikkana Helsinki. (merk.yhd. rekisteriin 07.05.1963). Perustamissopimuksen allekirjoitti kokouksen valitsemat johtokunnan jäsenet, johon tuli valittuina: phj. Veikko Kanermo Hki. Siht. Lauri Lehtimäki Hki. Rhj. Veikko Kivistö Hki. Varapuheenjohtajaksi Viljo Piispa. Muina jäseninä Helsingistä: Erkki Halonen, Jorma Josefsson, Olavi Terho, ja Eero Nevanen Mänttä, sekä Arvo Kanervo Tervakoski.

Käsiteltiin toimintasuunnitelma alkavalle vuodelle, ja tärkeimpinä asioina olivat tietenkin: yliasentajien tunnetuksi tekeminen, jatkokoulutus sekä tiedottaminen eri sähköalan järjestöille. Päätettiin myös ottaa yhteyttä Pienteollisuuden Keskusliittoon, ja lähemmin sen alaisena toimivaan Käsi- ja Pienteollisuuden Koulutus-säätiöön, lähinnä mestarikirjavaatimukset ja yhteistyö. Jo samana keväänä kävimme neuvottelut PTK:n koulutuspäällikkö Hurmeen kanssa ja sovimme että käytämme työväenopistoja sekä KVS-kirjeopistoa heidän määräämien lisäkurssien opiskeluun mestarinkirjan saamiseksi. Kirjojen jako ja kontrolli päätettiin pitää yhdistyksellä.

Mestarikirja-asioita varten perustettiin yhdistykselle Mestarikirjalautakunta, johon tuli valittua: puhj. Veikko Kanermo, siht. Erkki Halonen ja jäseneksi Jouko Kosunen. Mestarikirjalautakunta toimii PTK:n alaisena, ts. siellä tehdään Mestarikirjat ja PTK:n hallituksen allekirjoituksin.

Kun yhdistyksen jäsenistöstä alkoi suuri osa tulla mestareiksi, päätettiin muuttaa yhdistyksen nimi Sähköasennusmestarien ja Sähköyliasentajien yhdistys ry:ksi. Se ei ollutkaan kovin helppoa. Sillä ensinnäkin PTK:n koul.pääl. Hurme ei ollut vienyt asiaa KTM/AKH:n valtakunnalliseen ammattiluetteloon. Otimme yhteyttä 03.04.-64 AKH:n opetusneuvos Isokallioon ja koulutuspäällikkö Aila Sarkkiseen heikoin tuloksin. Kokeilimme vielä KTM:n ylijoht. Niiniin asian johdosta, mutta myös heikoin tuloksin. Jollakin Turun aluekerhon jäsenellä oli tuttavayhteys sos.dem. kansanedustaja Eino Raunioon eduskunnassa, jolle käytiin myös asiamme kertomassa. Ei ole tullut tiedoksi tuliko sieltä kautta muuta kuin myötätuntoa.

Koska mitkään edm. pyrkimykset eivät tuottaneet toivomaamme tulosta, esitti phj. Kanermo, että valitettaisiin asiasta KHO:n (Korkeimpaan hallinto-oikeuteen), jonne kirjelmä lähtikin: 12.05.1975 vastaus valitukseemme saatiin jo 09.10.1975 meille hyväksytyllä päätöksellä, lisämaininnalla: "tähän päätökseen ei ole valitusoikeutta". Näin ollen saimme Sähköasennusmestarin nimen ja käyttöarvon. Lähetimme tästä kirjelmät KTM:ään, AKH:een, Opetusministeriöön, Sähkölaitosyhdistykseen, ja muille alan järjestöille tiedoksi.

Saimme tietoomme että sähköalalla ilmestyy SÄHKÖTEKNIKKO niminen lehti, jota julkaisee Käyttökirjat Oy. Ei muuta kuin yhteyttä sinne ja pyrkimys osakkaaksi. Niinpä saimme neuvottelemalla ostaa 11 kpl yhtiön osakkeita, ja ehdottamamme lehden nimenmuutos: Sähkötekniikaksi, myös onnistui. Käyttökirjojen yhtiökokouksen jäseniksi hyväksyttiin: Jorma Josefsson ja Erkki Halonen. Näin meille oli avattu myös valtakunnallinen julkisuuden tie.

Ensimmäisissä kokouksissa käsiteltiin myös yhteisistä tunnuksista, kuten sormus, pöytäviiri ja rintamerkki. Sormusasia käsiteltiin ja sen heraldiikka hyväksyttiin. Valmistus ja myynti annettiin Velj. Sundqvist Oy:lle eerikinkatu 2 Hki. Viirikilpailun voitti Jouni Joona Vammalasta, ja viirejä tilattiin 50 kpl joita mielestäni on jaettu "nirsosti". Rintamerkit tuli teetettyä näistä viimeiseksi, nekin jo 70/80 luvun vaihteessa.

Omaa SY-viestiä aloimme julkaista jo 1964 lähtien ja välillä SY-viestin sivut nähtiin Teollisuustekniikka-lehdessä, josta myöhemmin palattiin omaan julkaisuun. Emme olleet vielä saaneet riittävästi julkisuutta, vaan meidän piti tehdä alalta filmi, esittely- ja opetuskäyttöön. Koska yhdistyksen rahastonhoitaja Pekka Oksan veli oli Sektor-filmi Oy nimisessä mainosfilmiyhtiössä tuotantopäällikkönä, päätimme tätä suhdetta myös hyödyntää, ja jonka kanssa päästiinkin sopimukseen filmin valmistamisesta. Filmiä alettiin valmistamaan 70-luvun lopulla ja mukaan saimme Opetushallituksen, KTM:n alaisen työministeriön työvoimatoimiston sekä AEL:sen. Filmi valmistui v. 1983 alussa ja sen ensiesitys oli yhdistyksen 20-vuotis merkkipäivänä: 14.03.1983 elokuvateatteri Maximissa, Helsingissä. Yhdistyksen osaa tehtiin filmiin Vikinglinen risteilyllä saman vuoden keväällä. Filmiä myytiin useita kappaleita mm. Valtion AV-keskukseen "ammatinvalinnan ohjaukseen".

Yhdistys oli alkanut saada arvostusta kutsuttuina mm. Uuden sähkölain valmistelevaan kokoukseen v. 1979. Myös Sähkötarkastuskeskuksen urakointi- ja tutkintolautakuntiin, ja SSUL:n sähköinstituutin kurssitoimikuntaan.

Edellä kerrottujen asioiden lisäksi olemme olleet myös ahkerasti liikkeellä, ts. retkeily/risteilypäivät, sekä pidetty mm. syyskokouksia muualla kuin Helsingissä. Näistä tarkemmin: 1968 5-vuotis merkkipäivät Bio Maxim Hki. 1969 syyskokous Kouvolassa, 1972. Syyskokous Tampereen Näsinneulassa, jossa jaettiin ensimmäiset sähköalan Mestarinkirjat. 1973 vietettiin merkkipäiviä rav. Inter Continental´issa Hki. 1974 teimme risteilyn Naantali-Kapelskär-Naantali, Turun aluekerhosta Allan Ahlgren ja Erkki Halonen yhdistyksestä yhteistoimin. 15-vuotis juhlaristeily Hki-Tukholma-Hki Siljalinen-laivalla ennätysosaanottajamäärällä: 118 henkeä. V. 1981 teimme jälleen risteilyn Hki-Tallinna-Hki ja olimme viikonlopun pe-su, hotelli Kunglassa. Matkaseurueen koko oli 33 henkeä. Syyskokous pidettiin 1981 jälleen Tampereella ja Näsinneulassa. 20-vuotis merkkipäivää ja filmin: "tavoitteena parempi ammattitaito sähköala vietettiin jälleen Bio Maximi´ssa Helsingissä 14.03.1983 runsaan kutsuvierasjoukon kanssa. Lisäksi teimme 20-vuotis juhlaristeilyn Viking-linja laivalla Hki-Tukholma-Hki, mukana kuvausryhmä Sektor-filmistä jolloin tehtiin filmiin yhdistysosa, mm. tämä risteily. 25-vuotis merkkipäiviä vietettiin Budapestissa. Matkanjohtajana Eero Ruotsalainen. Mukaan oli kustannettu SETI`stä Sinikka Hieta-Wilkman, AEL:sta ins. Johan Heimonen ja puoliso, sekä AEL:lta koulutus-sihteeri Antti Laurila ja puoliso. Myös yhdistyksen kunniapuheenjohtajalle Veikko Kanermolle tarjottiin vapaa-matka. Vuoden 1989 syyskokous pidettiin Nurmeksen Bombassa. Mukana oli SETIN urakointilautakunnan phj. Reino Suonuuti. Järjestelyistä vastasi Eero Ruotsalainen ja Ylä-Savon aluekerho: Watti-Kilta.

Vuosi 1990 voidaan laskea historialliseksi sen johdosta että yliasentajat (C-urakoitsijat) saivat määrävuosien (5v) jälkeen, B-ryhmän urakointioikeudet.

Yhdistyksen 30-vuotis merkkipäiviä vietettiin 13-14.03.1993 Jyväskylässä. Hotelli Laajavuoressa oli iltavastaanotto, sekä yöpyminen. Osanottajamäärä oli 80 henkeä. Viimeisin matkatapahtuma 90-luvulta on H:gin aluekehon matka Kotkaan 1-2.10.-94 ryhmänjohtajana Esa Laine Helsingistä, ryhmän koko 14 henkeä. Tutustuimme mm. Langinkosken kuohuihin ja "Kotkan ruusun" suosikki Kairo-ravintolaan, jossa näimme Juha Watt Vainion "Albatros musikaalin". Lopuksi oli tanssia pari tuntia. Virkistysmatkoja on kyllä ollut tarjolla, mutta osanottajamäärien vähyyden vuoksi ei niitä ole pystytty järjestämään.

Tätä kirjoittaessani on yhdistyksen Turun aluekerho päättänyt järjestää 40v merkkipäiväristeilyn välillä Turku-Tukholma-Turku. Lähtöpäiväksi on merkitty 15.03.2003. Mutta matkaa himmentää mahdollinen merenkulkualan työntekijöiden lakkouhkaus, jonka oli määrä alkaa 2.3.03, mutta on siirretty 2:lla viikolla, siis edm. 15.3.03 alkavaksi. Se tulee vaikuttamaan tämän kirjoitelman päätösosaan.

Yhdistyksen arkistosta koonnut:

Kunniapuheenjohtaja Erkki Halonen

kirjoitettu vuonna 2003